Eletään maaliskuun viimeistä päivää 2006, kun tässä kirjoittelen perjantai-illan ratoksi mietteitäni Pappilankankaan talvesta. Ei muuten uskoisi, että kevättä kohti mennään, sillä eilen satoi lunta n 20 senttiä ja hiihtokelit sen kun jatkuvat.
Jos vaikka palaisi ajassa taaksepäin…
Mä mistä alkaisin, tään hiihtokertomuksen aidon totuuden. Se syntyi aiemmin kuin lumi valkoinen valloitti Pappilankankaan maan, näin vaipallaan.
Niinpä niin latupohjat tehdään jo syksyllä ennen lumen tuloa valmiiksi, risusavotalla ja purujen / lastun ajolla hiihtoreiteille. Talkootyöllä hommat onnistuvat, ja niinhän se on ,että hyvä perustyö takaa onnistuneen lopputuloksen.
Sitten vain odottamaan lunta…mutta ei se lumi aivan joka paikassa ollut tarpeen, sillä joulupukki-reissuilta kun selvittiin niin nelikko: Hilkka, Tenho, Veikko ja allekirjoittanut hiihtelivät hiihtomajan sisällä vapaalla tyylillä pistäen Lasten Spelien piirustus- ja valokuvanäyttelyä pystyyn.Yllättävän kova taustatyö, kera nastojen ja sinitarran siinä urakoitiin. Onneksi hieno materiaali viime kesän Lasten Speleistä oli jo valmiina ja sponsoriapua saimme Nipere oy:ltä ja Kirkonkylän kyläosastolta.
Taas tuli todistetuksi, kuinka hieno paikka Pappilankankaan hiihtomaja on näyttelyille. Vieraskirjan tietojen mukaan näyttelyn näki 2 ½ kuukauden aikana 1000 henkeä. Kävijöitä oli ympäri Suomen ja ulkomailta asti, kaukaisin vieras oli Puolasta.
Siinä samalla kun näyttelyä pystytimme, pidimme majaa auki. Kankaan erikoisuus , ilmainen, lämmin mehu teki kauppansa, sillä niin runsaasti tänä talvena on hiihtäjiä kiertänyt latuverkostoamme. Latumestarit: Tenho Poikkimäki ja Veikko Viljanmaa ovat ahkeroineet latujen teossa sellaisella antaumuksella, että ”puskaradion” kautta aina vain useammat hiihtäjät ovat löytäneet Kankaan ”rautatiet”. Moottorikelkan mittariin on kertynyt tänä talvena 1453 km…on siinä ollut miehillä urakkaa.
Nappula- ja nuorisohiihtoja oli tänä talvena kuudet. Sydämen pohjasta nauttien on Kirkonkylän kyläosaston kisakoneisto, tiskaajasta – ajanottajaan ollut omalla tärkeällä paikallaan kisojen läpi viennissä.
Sponsori
29.1. Teuvan Rivakka Hiihtojaosto 77 hiihtäjää
05.2. Eepee : ABC, S-Market ja Agrimarket 30 hiihtäjää (kova pakkanen)
12.2. Kavereina ladulla; Nordea Teuva 73 hiihtäjää
19.2. Paikallislehti Tejuka 62 hiihtäjää
26.2. Kersojen kisailut; Teuvan seurakunta: pyhäkoulutyö 74 hiihtäjää
05.3. Lions Club 62 hiihtäjää
Yllämainituista kisoista on tullut perheen yhteisiä ulkoilutapahtumia, joissa aina vain enemmän vanhempien lisäksi näkee isovanhempia, kummeja ,tätejä, setiä ym. läheisiä. Kisoissa korostuu lapsenmielisyys…leikkimielisyys. Emme halua ladulle, emmekä ladun varteen kireää kilpailumieltä…sillä lapsi ei niin tunne, hänelle tärkeintä on liikunnan ilo ja perheen yhdessäolo. Ja kun aina muistaisimme, että huonoa hiihtäjää ei ole vielä syntynytkään, lapset vain liikkuvat eri tavalla, niin kuin me aikuisetkin. ( Jos minä saisin päättää, niin sanan huono poistaisin kokonaan lasten kanssa toimiessa…periaatteessa ei aikuisetkaan sitä sanaa tarvitse.)
Myös iloisia yllätyksiä oli Pappilankankaalla lapsille tarjolla. Ville Vallaton vieraili Eepeen kisoissa, juniori-karhu Nordean hiihdoissa ja tottakai hiihtomajan ”kökkähenki” Nestori Vihtori Valdemar Onni Aleksanteri Pappilankangas juhli koko perheen laskiaistapahtumassa syntymäpäiväänsä lasten kanssa, vaahtokarkkeja tarjoillen ja pakettiaan availlen. Luotettavalta taholta, hahmomestarilta olen saanut kuulla, että erilaiset hahmot vierailevat ensi vuonna taas ilonamme.
Jos olivat lapset ja nuoret pääosassa hiihdoissamme, niin retkihiihtäjiä muistettiin omilla hiihto-päivillä. Tänä vuonna halusimme tuoda uudella reitistöhanketempauksella tutuksi pitkiä latureittejä Äystö, Parra, Pappilankangas, Sivi ja Kakkori, teemana majalta – majalle ja laavulta – laavulle. Tässä yhteydessä kiitokset yhteistyöstä Äystön, Parran ja Karijoen Kakkorin latumestareille ja ”sunnuntaisuksittelijoille” lähettää Pappilankankaan kökkäväki
Hienoa on ollut nähdä ne lukuisat ja taas lukuisat yksittäiset sivakoijat, koululaiset ja eri järjestöjen edustajat hiihtopäivissään nauttimassa luonnonrauhasta laduilla ja yhdessäolosta hiihtomajalla. Tässä kommentti hiihtoreitin varrella olevasta vihosta: GREEAAT TRAIL…kirjoittajana hiihtelijä Michiganista USA:sta.
Ei tokikaan sovi unohtaa Tunnelmahiihtoa, jonka järjestimme kuudennen kerran, ajatuksella: ei ole pakko lähteä Lappiin, sillä upeita kokemuksia löytyy lähempääkin. Mukavasti oli lähdetty mukaan ja kiva oli huomata, että ilman suksiakin oli tultu nauttimaan majan tunnelmasta. Majan laulajien esiintyminen ja neljän haitaristin soitanta pitivät huolen siitä, että tunnelma majalla ei päässyt jässähtämään.
Eihän aika pysähdy, on vain pieni hengähdystauko.
Kolme vilkasta talvikuukautta takanapäin. Pappilankankaan ystävien tuki takanamme, talkootyöllä puhallettiin yhteen hiileen. Ja se mikä tässä vapaaehtoistyössä ON HIENOINTA, KUN SAA KOHDATA TUTTUJA KUIN MYÖS UUSIA HIIHTÄJIÄ PAPPILANKANKAAN LADUILLA.
KIITOKSET TEUVAN RIVAKAN KIRKONKYLÄN KYLÄOSASTON PUOLESTA JOKAISELLE PAPPILANKANKAAN KÄVIJÄLLE!
Lunninlenkin maastopoluilla nähdään, Markkinahölkässä tavataan ja totta kai kesällä myös yhteislauluja lauleskellaan.
Hymyillään kun tavataan!
Kevätterveisin: Viljanmaan Kaisu